Monet ammatti-ihmisetkin sanovat, että narsismissa on kysymys niin moniulotteisesta asiasta, ettei sen syvintä olemusta pysty kovin konkreettisesti selittämään. Se on kuin usva pellon yllä: sen näkee, mutta siitä ei saa otetta.
Nyt yritän osoittaa tuollaisen käsityksen vääräksi. Yritän kertoa, mitä narsismi konkreettisesti on.
Kaksiulotteinen maailma
Moni lukija lopettaa lukemisen tähän. Ensin lupasin konkretiaa, sitten alan puhua huuhaata jostakin eri ulottuvuuksista.
Lupaan, että asia on niin selkeä, että tämän luettuaan, lapsikin ymmärtää, että se, mitä kerron on totta.
Puhun siis konkretiaa ja jos jaksat lukea tämän loppuun, tulet olemaan samaa mieltä.
Ihminen elää, on, eli jäsentää tilaa kaksiulotteisena, kaksiulotteisen maailman kahdessa ulottuvuudessa.
Meillä on fyysinen keho, joka jäsentää tilaa, eli sijaitsee fyysisessä maailmassa, maailmankaikkeudessa, fyysisessä universumissa. Meillä on myös ”psyykkinen keho”, psyyke, minuus, ego, joka jäsentää tilaa psyykisessä universumissa. Psyykkistä universumia ei pysty silmällä näkemään, silti se on yhtä olemassaoleva ja todellinen osa kaikkeutta, kuin fyysinen universumikin.
Fyysinen universumi
Fyysisessä universumissa kaikki rakentuu ”kouriintuntuvasta” aineesta, atomeista, jotka atomitkin rakentuvat pienemmistä osista.
Käyttämäni yhdysverbi: ”jäsentää tilaa”, on hyvä termi. Se kuvaa hyvin sitä, että fyysinen kehomme ehdottomasti vaatii tietyn tilan tässä fyysisessä universumissa ja ottaa sen haltuunsa, aina siellä, missä olemme ja liikumme. Fyysiset kehomme ovat eri näköisiä, eri kokoisia ja vaativat näin ollen eri kokoisen tilan fyysisessä universumissa.
Meidän fyysisellä kehollamme on kiistämätön, riistämätön olemassaolon oikeus, jota oikeutta kukaan ei voi meiltä kieltää tai edes kyseenalaistaa. Minun kehoni vaatii tilansa, jalkapohjista päälakeen ja isovarpaiden kärjistä lapaluiden uloimpiin osiin.
Lisäksi pidän ympärilläni sopivan suoja-alueen, ettei kukaan astu minun varpailleni tai ruhjo nenääni. Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset päästän mielelläni läpi tämän suoja-alueen, sallin mielelläni fyysisen läheisyyden heidän kanssaan. Tässä on kyse luottamuksesta, antamisesta ja saamisesta. Luotan että he eivät tule lähelleni vahingoittamistarkoituksessa.
Väkivalta horjuttaa tätä luottamusta ja voi peräti rikkoa sen.
Psyykkinen universumi
Äskeisen otsikon alla oli ainoastaan itsestäänselviä asioita ja totuuksia. Nyt lähden kertomaan asiasta, joka on yhtä totta, yhtä konkreettinen, vaikkakin silmälle näkymätön.
Aivan niinkuin jokaisella on näkyvä, oman kokoisensa fyysinen keho fyysisessä universumissa, on jokaisella myös oman kokoisensa ja oman näköisensä psyykkinen keho, minuus, eli ego, näkymättömässä maailmassa, psyykkisessä universumissa.
Myös tämä psyykkinen keho vaatii oman kiistämättömän tilansa omassa ulottuvuudessaan, psyykkisessä universumissa. Edelleen psyykkiseen kehoon pätevät samat faktat, kuin fyysiseenkin kehoon: haluamme ja meillä on oikeus suojella ”psyykkisiä varpaitamme” muiden tallomiselta, pitämällä sopivan suoja-alueen ympärillämme. Jokaisella on siis kiistämätön oikeus hallita omaa, sopivan kokoista aluetta psyykkisessä universumissa.
Oman alueen rajat psyykkisessä universumissa
Terveellä tavalla narsistinen ihminen tuntee ja tiedostaa oman alueensa rajat psyykkisessä universumissa.
Sitten kerron merkillisen syy-seuraus suhteen, jota voi verrata luonnonlakiin, joka toteutuu jokaisen ihmisen kohdalla:
Mitä paremmin ihminen tuntee oman alueensa rajat, sitä paremmin hän tiedostaa myös muiden ihmisten alueen rajat psyykkisessä universumissa.
Toisin sanoen, mitä paremmin ihminen tuntee oman rajallisuutensa (=epätäydellisyytensä), sitä paremmin hän pystyy ymmärtämään ja hyväksymään muiden ihmisten rajallisuutta (=epätäydellisyyttä).
Syy-seuraus suhde tässä asiassa on hyvin yksinkertainen: Oman epätäydellisyyden tunteminen ja hyväksyminen opettaa hyväksymään epätäydellisyyksiä muissa ihmisissä.
Tätä ilmiötä kutsutaan empatiaksi.
Siis, mitä paremmin ihminen tuntee omat rajansa, sitä paremmin hän tiedostaa myös muiden ihmisten alueen rajat psyykkisessä universumissa. Ja sitä empaattisempi hän on.
Ja päinvastoin: Mitä huonommin ihminen tuntee oman alueensa rajat, sitä huonommin hän tiedostaa muiden ihmisten rajat ja sitä epäempaattisempi, eli sitä narsistisempi hän on.
Nyt ollaan aiheen ”narsismi” ytimessä.
Mitä siis on narsismi?
Narsismin voisi suomentaa sanalla "rajattomuus". Narsisti ei tunne omia rajojaan, eikä tunnusta ja kunnioita muiden rajoja psyykkisessä universumissa.
Ilmiön ”narsisimi” voi sijoittaa vahvuusasteen mukaan suoralle viivalle, siten että viivan vasen alkupiste on negatiivisella puolella kohdassa alemmuuskompleksi. Nollapiste viivalla on terve narsismi. Nollapisteestä oikealle kasvaa haitallinen narsimi ja viivan päätepiste on psykopatia.
Siis näin:
|______________________0__________________________|
alemmuuskompleksi terve narsismi haitallinen n. psykopatia
Käytännössä negatiiviset piirteet lisääntyvät, mennäänpä tuosta 0-pisteestä kumpaan suuntaan tahansa.
Alemmuuskompleksista kärsivä ei ymmärrä oikeuttaan hallita oman egon kokoista tilaa psyykkisessä universumissa. Hän kärsii sisäsyntyisestä ahtauden tunteesta, johon syyt lienevät enimmäkseen kokemusperäisiä, lähinnä lapsuuden kokemuksista johtuvia, mutta myös esim. nuorena koettu koulukiusaaminen voi johtaa tähän, samoin aikuisiällä koettu narsistinen väärinkäyttö (tutustu termin sisältöön netissä).
Terveellä tavalla narsistinen ihminen on sopusoinnussa itsensä, ympäristönsä, lähelle sattuvien ihmisten ja koko universumin kanssa (psyykkisen ja fyysisen).
Haitallisesti narsistinen ei tunne omia rajojaan, eikä tunnista muiden ihmisten alueita. Hän ei näe syytä noudattaa omia todellisia rajojaan, eikä kunnioita muiden rajoja, joita hän ei pysty näkemään. Hänen oman alueensa rajat näyttävät sijaitsevan, jossakin horisontin rajamailla.
Psykopaatille koko psyykkinen maailmankaikkeus on hänen omaa aluettaan, jossa hän tilanteen mukaan sallii muiden vierailla, ja taas tilanteen sitä vaatiessa raivaa heidät pois, joskus hyvinkin konkreettisesti.
Tässä vielä kömpelö yritys kuvata narsismia
Narsismissa on kysymys ristiriidasta minäkuvan ja todellisuuden välillä. Ehkä jopa niinkin, että tuo ristiriita on narsistin ja koko maailmankaikkeuden välillä. Kerron tästä myöhemmin lisää.
Saadakseen väärän minäkuvan ”istumaan” yhteen maailmankaikkeuden kanssa, narsisti joutuu rakentamaan väärän kuvan kaikesta ympärillään olevasta.
Tätä voisi verrata tilanteeseen jossa liikun pimeässä talossa, jonka pohjaratkaisusta minulla on mielikuva.
Harmi vain, että tuo mielikuva ei lainkaan vastaa todellisuutta. Siksi liikkuessani pimeässä, törmäilen jatkuvasti esteisiin, joiden ei mielikuvani mukaan pitäisi lainkaan olla siinä missä niihin törmään. Kaiken lisäksi minä uskon, että minun mielikuvani on oikea ja talo vain on ilkeyttään vääränlainen. Sellaista on narsistin elämä.
Nyt olin vesillä, joita itsekin tunnen melko heikosti. Jotakin totta ja kuvaavaa tuossa varmasti oli, mutta jos tuo horjutti luottamusta ymmärrykseeni asiasta, jätä se lukematta.
Jaa että luit jo.
Lyhyesti narsismin syntysyistä
Yleensä ottaen narsismi juontaa juurensa lapsuuden kokemuksiin, siihen syntymästä alkavaan vaiheeseen, jossa lapsi alkaa rakentaa minäkuvaansa, joka rakentaminen jatkuu läpi elämän, mutta jossa ratkaisevan tärkeitä ovat varhaislapsuuden ja koko lapsuuden kokemukset.
Kasvaakseen terveellä tavalla narsistiseksi, lapsi tarvitsee riittävän määrän kokemuksia siitä, että hän on riittävä ja hyväksyttävä aitona, omana itsenään.
Näiden kokemusten puuttuminen ja päinvastaiset kokemukset kasvattavat epätervettä narsismia ja saattavat johtaa narsistiseen persoonallisuushäiriöön.
Hyväksytyksi tulemisen kokemuksia lapsi saa aivan rautaisannoksena siinä vaiheessa kun äiti imettää lastaan tai syöttää vaikka sitten tuttelivellillä tuttipullosta, ratkaisevaa ei ole ruoan lähde, vaan katsekontakti äidin ja lapsen välillä. Rakastava äiti katsoo lasta ”sydämensä silmillä” ja noiden silmien katseen kautta lapsi näkee äidin sydämeen. Näkee sen valtavan rakkauden ja hellyyden, joka siellä suorastaan palaa vastasyntynyttä lasta kohtaan. Tämä on tärkeä vaihe lapsen itsetunnon ja itse tuntemuksen kehittymisen kannalta.
Noita hyväksytyksi tulemisen kokemuksia lapsi saa lapsuudessaan pitkin matkaa ja ne tukevat terveen minäkuvan kehittymistä.
Hyvä kasvatusneuvo on se, että ”rajat ovat rakkautta”. Kun kotona kasvatuksen kautta lapsi saa kokea sekä hyväksytyksi tulemisen, että pettymyksen tunteita, hän oppii tuntemaan omat rajansa ja tunnistamaan muiden ihmisten rajat psyykkisessä universumissa ja välttämään niiden loukkaamista. Kasvatuksen kautta,, joka tarkoittaa sopivaa määrää rajoja ja rakkautta, lapsi oppii siis empatiaa.
En käy tähän asiaan tämän syvemmälle, kuin toistamalla, että kasvattaessaan lasta rajoilla ja rakkaudella, vanhempi samalla opettaa lasta tuntemaan omia ja muiden ihmisten rajoja psyykkisessä universumissa.
Ja päinvastoin: n.s. ”vapaa kasvatus” ei opettanut lasta tuntemaan omia rajojaan, eikä kunnioittamaan muiden rajoja.
Käänteinen kasvatus
Mitäkö on käänteinen kasvatus?
Yksinkertaisesti sitä, että käänteisellä kasvatuksella vanhempi piiloviestien välityksellä herättää lapsen mielessä riittämättömyyden tunteita, jotka kääntyvät hylätyksi tulemisen kokemuksiksi, ja edelleen johtavat siihen, että lapsi rakentaa itselleen valheellisen minäkuvan.
Tuosta ei kyllä kukaan ymmärtänyt mitään.
Kerronpa käytännössä.
Jos (ainoa) lapsi perheessä korotetaan jalustalle, jolla hän pienestä lapsesta asti on saman arvoinen ihminen, kuin vanhempansa, jolla jalustalla häntä palvellaan ja palvotaan, ynnä jatkuvasti osoitetaan, että ”sinä olet aivan ihmeellinen”. Käytännössä hänen käytöstään ja puheitaan ihastellaan, ihmetellään, sille nauretaan hyväntahtoisesti ja näistä ihmeellisyyksistä kerrotaan lapsen kuullen muille ihmisille. Äärimmillään tällainen palvominen sisältää suoran viestin, joka painuu lapsen egoon: ”Sinä olet enemmän kuin muut”. Aluksi lapsi kokee tällaisen viestin varmasti positiivisena ja kannustavana.
Tuo viesti ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Harvoin lapsi on enemmän ja parempi kuin muut ihmiset. Jossakin vaiheessa, kasvaessaan ja ymmärryksen lisääntyessä lapsi alkaa vähä vähältä tajuta, että vanhempien piiloviesti ei pidä paikkaansa, se ei vastaa todellisuutta: oikeasti hän ei ole niin ihmeellinen, kuin vanhemmat ovat antaneet ymmärtää. Tietämättään vanhemmat ovat antaneet lapselle myös toisen piiloviestin:
”rakastamme sinua ja hyväksymme sinut vain, jos olet ihmeellinen, enemmän kuin muut”.
Tämän toisen piiloviestin ymmärtäminen kääntyy lapsen mielessä negatiiviseksi, tavallaan hylätyksi tulemisen kokemukseksi: lapsi ei ole omana itsenään riittävä ja hyväksyttävä. Siis sellaisena, mitä hän todellisuudessa on: tavallisena, omana itsenään.
Tämän asian tiedostamaton tajuaminen on lapselle musertavaa: vanhemmat eivät rakastaisi ja hyväksyisi häntä, jos tietäisivät, että todellisuudessa hän ei ole ihmeellinen, eikä sen kummempi kuin kukaan muukaan.
Tämä on niin musertavaa, että lapsi tuskin ilman psykoterapiaa pystyy koskaan hyväksymään itseään sellaisena kuin hän todellisuudessa on, omana itsenään.
”Pysyäkseen pinnalla” tämän musertavan kuorman kanssa lapsi rakentaa selviytymis strategian, joka auttaa selviytymään tuosta kuormasta: Hän rakentaa itselleen kuvan itsestään, joka vastaa sitä, jonka vanhemmat ovat antaneet ymmärtää riittäväksi ja hyväksyttäväksi. Lapsi rakentaa valheellisen, vääristyneen minuuden, uuden egon, joka on todellista egoa suurempi ja opitun perustella, parempi, riittävä ja hyväksyttävä. Tätä ”pahvikuvaa” narsistiseksi kasvatettu lapsi esittelee vastaantulijoille omana itsenään. Tämä on paha juttu. Todella paha.
Narsistin käytös uhria kohtaan on väkivaltaa
Ruumiillinen, fyysinen väkivalta tapahtuu fyysisessä universumissa. Vastaavasti henkinen, psyykkinen väkivalta tapahtuu psyykkisessä universumissa. Koettu fyysinen väkivalta ei unohdu, mutta me unohdamme sen nyt ja keskitymme näkymättömään, psyykkiseen väkivaltaan.
Kertaan perus asian, koska se on tarpeen jatkon ymmärtämiseksi:
Narsisti ei tunne omia rajojaan eikä kunnioita muiden rajoja psyykkisessä universumissa.
Tästä seuraa, että tunkeutuessaan toisen ihmisen psyykkiseen elintilaan, hän uskoo liikkuvansa omalla alueellaan jota hänellä on oikeus hallita.
Vastaavasti hän kokee oman alueensa loukkauksina sellaisetkin lähelle tulot, jotka todellisuudessa eivät ole mitenkään loukkaavia.
"Reiluna tyyppinä" narsisti kuitenkin päästää "alueelleen" sellaisen ihmisen, josta kokee saavansa jotakin hyötyä, jonka avulla hän voi tyydyttää jotakin tarvettaan: seksuaalisia tai taloudellisia tarpeita, pätemisen tarvetta, oman egon/imagon pönkittämistä jne. Eikä narsisti ainoastaan päästä lähelleen, vaan jopa houkuttelee sopivaa uhria.
Kihokkikasvi
Nyt otan rinnalle erittäin kuvaavan vertauksen: nimittäin kihokkikasvin.
Kihokki on harvinainen kosteikkokasvi, joka värillään, tuoksullaan ja ilmeisesti myös jollakin erittämällään mahlalla houkuttelee hyönteisiä kukintoonsa. Se ikään kuin lupaa paljon. Mutta kun hyönteinen laskeutuu kukinnon alalehdelle, kukinto sulkeutuu, vangiten hyönteisen. Katkeralla myrkyllä kihokki sulattaa hyönteisestä kaikki pehmeät osat ravinnokseen. Kun kukinto jälleen avautuu, hyönteisestä on jäljellä vain kova ranka, sitä ei enää tunnistaisi samaksi iloisesti pörrääväksi hyönteiseksi, joka se oli kihokin ansaan eksyessään.
Juuri samoin toimii narsisti. Niin samalla tavalla, että vertaus ei selittämistä kaivanne.
Toinen kuvaus narsistin henkisestä väkivallasta
Narsisti päästää siis omalle alueelleen vierailulle sellaisen, josta uskoo hyötyvänsä. Lyhyen kuherrusvaiheen jälkeen, narsisti pistää toimeksi, kuin kihokki sulkiessaan kukintonsa. Hänen ensimmäinen tiedostamaton tarkoituksensa on valloittaa uhrin ympäriltä koko suoja-alue. Uhrihan on narsistin mielestä hänen alueellaan, niinpä narsistilla on oikeus "jyrsiä" tuo alue pois, kuin lapsi jyrsii hangonkeksin reunakuviot. Tässä vaiheessa uhri alkaa kokea lieviä ahdistuneisuuden ailahduksia. Ohimeneviä tuntemuksia tilanahtaudesta. Aivan kuin kärpänen kihokin kauniin kukinnon sisällä ennen kuin syövyttävät myrkyt ovat vielä saavuttaneet sen.
Tässä vaiheessa uhri kuitenkin saa itsensä vielä uskomaan, että hälytyskellojen vaimeat kilkatukset ovat vääriä hälytyksiä, pienet oudot asiat ovat ok, ne kuuluvat asiaan suhteen alussa, tai esimiehen opastaessa uutta työntekijää uuteen tehtäväänsä.
Narsistille ei kuitenkaan riitä, että hän valloittaa suoja-alueet uhrin ympäriltä, vaan hänellä on pakottava tarve viedä kaikki se tila, missä uhrin ego jäsentää tilaa.
Uhri kokee olonsa ahdistuneeksi narsistin seurassa. Narsisti tulee lähelle, mutta läheisyyden ja lämmön sijaan hän riisuu, raastaa ja riistää uhriaan kuin kihokki kärpästä.
Kaikessa narsistin väärinkäytössä on yksi ja sama viesti: uhrille ei ole tilaa maailmassa ja se johtuu uhrista itsestään.
Narsisti saa uhrin manipuloitua uskomaan, että hän on astunut narsistin varpaille ja vetäytymään yhä pienempään tilaan, ettei hän enää talloisi narsistin varpaita.
Kuinka moni uhri lienee uskonut narsistin sanattoman viestin, että maailmassa ei ole tilaa noin epäkelvolle ihmiselle ja päätynyt vapauttamaan maailman itsensä epäkelvosta seurasta. Luoja yksin tietää.
Monet uhrit noudattavat ammatti-ihmisen neuvoa: juokse karkuun, kovaa ja kauaksi. Monelle käy kuten kärpäselle kihokin käsittelyssä: jäljelle jää vain kova, kuiva tunnistamaton ranka, jonka ympärille päälääkärit sitten parhaansa mukaan yrittävät palauttaa ihmisyyttä ja uskoa olemassaolon oikeutukseen omana itsenään.
Väärinkäytöltä suojautuminen
Mikä on tärkein ase ja asia suojautumisessa narsistin väärinkäyttöä vastaan?
TIETO.
Tämän ilmiön kohtaamisessa on todellakin "tieto valtaa, tieto voimaa, tieto hengen aateloimaa". Tieto aiheesta ja ilmön tunteminen toimivat suojapanssarina ja vahvistavat selkärangan kestämään narsistin hyökkäyksiä.
Muita tärkeitä asioita itsensä suojelemisessa ja oman alueen puolustamisessa, jotka uhrin täytyy ymmärtää ja pitää kirkkaina mielessään ovat m.m. seuraavat asiat:
1. Narsistin käytös ei ole oikeaa, eikä normaalia, vaikka hän miten taitavasti pyörittää aina asiat uhria vastaan ja omaksi edukseen. Narsistin käytös on henkistä väkivaltaa.
2. Mikään perustelu tai syy ei oikeuta ihmissuhteessa väkivaltaa. Ei myöskään väkivallalla puolustautumista.
3. Uhri on aivan yhtä arvokas ihminen aivan omana itsenään kuin kaikki muutkin.
4. Tilanne ei parane sillä, että uhri joustaa ja yrittää muuttaa itseään kelvolliseksi.
Ihmisenä kasvaminen on hyvä asia, mutta narsistin uhrin ongelmat eivät sitä kautta ratkea tai edes helpotu.
5. Älä suutu, tai ainakaan näytä suuttumista. Pysy rauhallisena.
6. Älä puhu puolitotuuksia, äläkä jätä sanomisiisi tulkinnanvaraa. Kaikkea mitä teet ja sanot, tullaan luultavasti käyttämään sinua vastaan.
7. Puolustaudu narsistin hyökkäyksiltä
- selkeillä, lyhyillä lauseilla
- kuivilla kiistämättömillä faktoilla
- lyhyillä totuuksilla
8. Narsistin pyöritykseen ei tarvitse, eikä kannata lähteä mukaan.
- Toistan: ei tarvitse lähteä mukaan.
- Miten vältyt narsistin pyöritykseltä? Juokse karkuun.
- Miten vältyt lähtemästä mukaan narsistin pyöritykseen? Juokse karkuun.
